Henkilökuntamitoitus huomioitava syksyn kuntabudjeteissa

On hyvä että ministeri Guzenina-Richardson kertoi uuden kantansa hekilökuntamitoituksesta vanhuspalvelulakiin, mutta nyt hän on jo pyörtänyt sitä puhumalla ensin kokeilusta jossain alkuun. Sanomattakin on selvää, että nykyisellään lähes kaikkialla missä vanhuksia hoidetaan, on henkilökuntamäärä aivan liian pieni. Osiltaan se johtuu syystä, että vanhusten avun tarve, ns. hoitoisuusaste on kasvanut. Samassa ajassa ei hoideta enää kahta vanhusta kuin vuosia sitten.

Ministeri Guzenina-Richarson kertoo, että ehkä pitää aloittaa kokeiluna. Se on asia, jota ei voi allekirjoittaa. Ongelma vanhustenhuollossa kautta maan kesänyt vuosia ja on niin laaja ja vakava, että ilman kokeiluakin tiedetään mistä on kyse. Ei myöskään mitoituksen laskemiseen tarvita taas uusia työryhmiä ja hankkeita. Oikeat asiantuntijat ovat paikan päällä, ja siksi henkilökuntaa on kuultava vakavasti tässä yhteydessä. Realistisesti ja rehellisesti.

Ei lakien säätämiseen normaalisti kuulu kokeilut ja testaukset. Mitä kieltolakiakin olisi ensin kokeiltu? Entä jos Ruotsissa olisi siirrytty oikeanpuoleiseen liikenteeseen ensin jossain kokeilemalla?

Jos osaan kunnista tulee kokeilu, on kysyttävä, toteutuuko tasapuolisuus vanhusten hoidossa vai onko taas niin, että eriarvoisuutta vahvistetaan kokeilulla. Niiden kuntien vanhukset joissa kokeillaan, on vanhuksille parempaa hoitoa. Entä työntekijöiden asema? Toisaalla jatkuisi totaalinen katastrofi, toisaalla olisi järjestymässä helpotusta. Näin ei voi lain kirjain eikä sen henki toimia. Ymmärrän nyt tilanteen sellaiseksi, että lakiin tarvitaan kattava mitoitus. Katson asiaa siitä näkövinkkelistä, kun toimin yli 15 vuotta Turussa terveydenhuollon henkilökunnan työterveysasemalla. Jo silloin oli ainainen ongelma henkilökunnan uupuminen ja loppuun palaminen työn kuormituksen kasvaessa kaiken aikaa. Uusin tilanne on se, ettei vanhustenhuollossa Turussa ole enää edes varahenkilöstöä, sillä se kiinnitettiin yhdelle uudelle osastolle kokonaan. Jossain yksikössä hoitajan sairastuessa ei ole varahenkilöä tilalle.

Vanhustenhuollon tilanne on lakisääteisesti korjattava. Lain toetuttamisesta on huolehdittava myös rahalla, joka on valtiolta kunnille oikeasti korvamerkitty osuus. Kuntien on syksyn budjettia rakentaessaan huomioitava tuleva lain muutos. Alibudjetointiin ei saa piilottaa ongelmaa. On varauduttava korvamerkityn rahan lisäksi oman osuuden lisäämiseen. Taustana tämän toteuttamiseksi on koko kuntien valtionosuusjärjestelmän palauttaminen tasolle, joka se oli ennen 90-luvun lamaa ja leikkauksia. Silloin myös kuntien rahkeissa riittää varaa vanhustenhuoltoon. Muussa tapauksessa herää kysymys, onko ministeri Guzenina-Richardsonin puheenvuoro nostettu vain vaalikoukuksi demarien taholta. Se ei nyt riitä, vaan tarvitaan tekoja koko hallitukselta.


Kaija Kiessling, Turku
työfysioterapeutti (el.)
Turun vanhusneuvoston varaj.
SKP:n Turun kaupunkijärj. pj