ALIBUDJETOINTI – mitä se on?

Joka syksyinen käytäntö useimmissa kunnissa on lautakuntien tarve pyytää kaupunginhallitukselta lisämäärärahaa kuluvan vuoden toimintojen ylityksen kattamiseksi.

Rahat loppuvat kesken vuoden siksi, että budjettia varten kaupunginhallitus antaa ns. kehykset ja tunnusluvut, joiden mukaan eri hallintokuntien edellytetään tekevän talousarvionsa. Kehykset tehdään niin ahtaiksi, että rahat loppuvat yleensä kesken vuoden. Näin tapahtuu, koska kunnan tehtävistä merkittävä osa on lakisääteisiä, jotka kunnan tulee toteuttaa. Lautakuntien talousarvioista muodostuu käytännössä toimintojen alibudjetointia. Sen seurauksena Turssa mm. omaishoidon, sijaisten palkkaamisen, vammaiskuljetuksen ja monien muiden toimien osalta käydään vuosittaista keskustelua, miksi rahat loppuvat kesken.

Alibudjetointi on korkeimpien virkamiesten tekemien esitysten ja päättäjien (usein) enemmistön päätösten seurausta. Samaan aikaan Turku on jättänyt käyttämättä sille valtiolta tai muilta tahoilta tarjottuja tai anottavia rahoja – esim. työllistämisrahat, asuntorakentamiseen tarkoitetut ARA:n rahat jne, ja Turku maksaa työllistämisrahojen käyttämättä jättämisestä jopa sakkoa syyllistyessään samalla alibudjetointiin.

Sen vuoksi kommunistit ja sitoutumattomat vaativatkin alibudjetoinnin kietämistä kokonaan.

kaija kiessling

Omaishoitajien tarpeet

Viime aikoina on paljon puhuttu omaishoitajien arvokkaasta työstä ja siitä, että heidän tarpeitaan tulee ottaa huomioon. Totta on, että omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä ja heidän työnsä usein siirtää omaisen siirtymistä laitokseen ja näin säästyy yhteiskunnan varoja.

Omaishoitajien arkea auttaisi kuitenkin se, että heitä kuultaisiin ja ennenkaikkea kuunneltaisiin siitä, mikä heidän arjen sujumisessa olisi tärkeä apu, eikä vaan tarjottaisi jotain apua, mitä he eivät koe tarvitsevansa. 

-   Olen keskustellut tässä lähiaikoina kahdenkin omaisen kanssa, joille ei ole annettu sitä apua, mitä ovat halunneet, vaan tarjottu sellaista apua, jota heivät koe tarvitsevansa.
Vanhempi mieshenkilö kertoi, että hänen vaimonsa on liikuntarajoitteinen, mutta pystyy liikkumaan pyörätuolilla kaupassa ja erilaisissa virkistystilaisuuksissa, mutta siivousapu olisi tarpeen, kun tämä aviomieskin on jo iäkäs. Heille tarjottiin vaimolle ”seurusteluapua”, joka voisi käydä kaupassa ja tilaisuuksissa vaimon kanssa.
-   Toinen tapaus on sellainen, että vanhempi naishenkilö hoitaa huonokuntoista miestä kotona. Rouvalla itsellään on polvet huonossa kunnossa, eikä pysty siivoamaan. He olivat myös pyytäneet siivousapua, niin heillä oli käyty kotona arvioimassa ja sanottu, että voidaan kerran viikossa tulla jakamaan lääkkeet ja auttamaan miehen suihkuttamisessa! Rouva sanoi, että hän kyllä pystyy jakamaan lääkkeet, kun on jo kauan jakanut ne suihkutuksessa pystyy myös auttamaan, mutta se siivousapu on tarpeen, sitä ei luvattu.
 

Miksi on vaikeata antaa sitä apua, jota omaishoitajat tarvitsevat? Kun sitä ei anneta, se johtaa nopeammin laitoshoitoon ja tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi.
 

Marja Nieminen
perushoitaja, plm, eläkkeellä

Hoitajien työturvallisuus vanhustenhuollossa

Yleisesti ihmisillä on varmasti vanhuksista käsitys, että he ovat leppoisia mummoja pappoja, jotka istuvat kiikkustuolissa ja hymyilevät. 

-   Mutta totuus ei ole ihan noin ruusuinen. Toki noita leppoisiakin on, mutta on myös aggressiivisia ja arvaamattomia vanhuksia, jotka ovat hoitajille työturvallisuusriski. Joskus vielä jonkun tapaturman jälkeen hoitajaa saatetaan vielä syyllistää, että on ollut väärä lähestymistapa. Jos hoitajia olisi riittävästi, monelta tapaturmalta vältyttäisiin, kun olisi aikaa hoitaa (aggressioita) ja mahdollisuus parityöskentelyyn, jossa olisi toinen hoitaja lähellä auttamassa jos vanhus on yllättäen aggressiivinen.

Eräässä tapauksessa vanhus potkaisi niin, että hoitajan olkapää jouduttiin leikkaamaan ja hän oli pitkällä s-lomalla. Kivut ja säryt olivat todella kovat. 

-   Vakuutusyhtiö korvasi kyllä leikkauskulut, mutta kivuista ja säryistä ei tullut korvauksia, eikä myöskään työnantaja ole maksanut. Jos henkilö olisi kaatunut pihalla, kipu- ja särkykorvaukset olisi tullut, mutta jos potilas aiheuttaa vamman niitä ei korvata? 

Missä on hoitajan oikeusturva? Jokaisella pitää olla oikeus tehdä työtään rauhassa ja pelkäämättä, että joutuu jonkun aggressiivisuuden kohteeksi. Henkilökuntaa pitää olla myös rittävästi, silloine ei pääse tällaisia tapahtumaan ja työnantajalle tulee säästöä, kun ei tule pitkiä s-lomia.

Marja Nieminen

perushoitaja, plm, eläkkeellä

Lautakuntako takaa perusturvaa?

Kilpailutus maksetaan kalliisti

Vanhuspalvelujen (nettoylitysarvio v:lle 2012 noin 1,6 M€) ylitys liittyy asumispalveluiden kilpailutuksen tuomiin kustannuslisäyksiin ja järjestelmämuutoksen aiheuttamaan tulovajaukseen. Tämä osoittaa, että miljoonien eurojen kustannus voitaisiin pistää suoraan asumispalveluihin, ellei olla kilpailumarkkinoilla.
Ostopalvelut nostavat hintaa:
Turun päivystyspalveluiden ostoihin on varattu nettona noin 4,2 miljoonaa euroa, mikä vastaa laskennallisesti Turun osuutta aiemmin itse tuotetuista päivystyspalveluista. Lasku voi pahimmillaan olla noin 5,8 miljoonaa euroa Ensihoidon- ja päivystyksen liikelaitoksen laskuttamana.Turun päivystys ei toimi kaupungin omana toimintona, vaan on liitetty sairaanhoitopiirin päivystystoimintaan. Se puolestaan on muutettu liikelaitokseksi, joka toimii liikelaitosperiaatteilla erillisenä yksikkönä, ja johdetaan täysin markkinaehtoisesti. Kaupunki siis maksaa hinnan mitä liikelaitos vaatii.
Luolavuoren lakkauttamisen hinta
Kun n. 200-paikkainen vanhainkoti lakkautettiin, oli selvää, että tulee suuri pula vanhusten hoitopaikoista. Nyt lakkautuksen hintaa maksetaan monella tavalla sen lisäksi, mitä vanhukset, omaiset ja henkilökunta lakkautuksen aikana joutuivat kokemaan. Erikoissairaanhoidon (TYKS) palvelujen (nettoylitys noin 8 M€)n suurin ylitys liittyy asiakaspalveluiden ostoihin (7,2 M€). Summa on yhtä kuin sairaanhoitopiirin maksuosuus (käytön perusteella ylitys noin 3,2 M€) mikä vastaa talousarvioiden eroa (SoTe:n budjetti 3,35 M€ pienempi) ja sakkomaksujen osuus noin 4 M€ siirtoviivepäivistä.

Siirtoviivemaksujen vähentymiselläkin on hintansa:

Potilaiden saaminen lähes etuajassa pois TYKS:stä on vaatinut uusien hoitopaikkojen järjestely, jolla on hintansa. Näitä ovat olleet mm
*   Kaskenlinnan jatkokuntoutus (ltk 28.3.12 § 141) vaikutus 615.000 €
*   Toipilaspaikat Mehiläisestä (ltk 14.12.11 § 334) vaikutus 576.700 €

• Kaskenlinnassa siirrettiin yhden osaston potilaita muille osastoille pitkäaikaisille ylipaikoille ilman, että henkilökuntaa ko. osastoille on yhtään lisätty. Näin henkilökunta tekee entistä tiukemmalla työn, uupuu ja sairastuu yhä herkemmin, ja hoidon laatu kärsii. Kaupunki maksaa potilaiden siirtämisestä pois TYKS:stä Kaskenlinnaan ja osin Mehiläiseen yhteensä n.1 milj. euroa.

Lopputuloksena rahaa kuluu Luolavuoren lakkauttamisen vuoksi runsaasti enemmän kuin jos sen toimintaa olisi jatkettu. Lautakunta toteaa, että ”siirtoviivemaksujen välttämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat laskeneet arviota sakkomaksujen osuudesta runsaasta 5 M €:sta noin 4M €:oon. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, niin se tullee olemaan vielä tätäkin pienempi.”
Näin lautakunta ei huomioi lainkaan niitä inhimillisiä ja taloudellisia kuluja, joilla maksut on saatu vähenemään, ja jotka siis yllä osoitettu.

kaija kiessling

Ensimmäinen erä voitettu

Palvelujen järjestäminen on sosiaalialan professorien mielestä keskeisin asia  kuntavaalikamppailussa. Kuntalaisten hyvinvointi ja heidän saamansa palvelut ovat ensisijaisen tärkeitä,  sanoi prof. Juhani Lehto. Kuinka ollakaan - on SKP:n vaalitunnus TEKOJA LÄHIPOALVELUJEN PUOLESTA.

Moni puolue puhuu pelkkää diibadaabaa. Sen sijaan on tavallisilla ihmisillä suuri huoli ja tarve puhua juuri samasta asiasta kuin  yllä oleva SKP:n tunnus ja professorien näkemys. Se on osoittautunut jo empiirisestikin täydeksi todeksi vaalikamppailumme aikana.

Olemme kampanjoineet - ja niin jatkamme koko loppukampanjan - kolmijalkainen flappitaulu mukanamme. Ihmiset ovat vakavissaan halunneet siinä ilmaista mikä harmittaa Turussa. Näin nousevat esiin kaupunkimme kipupisteet kuntalaisten elämässä, mutta usein myös ehdotuksia korjaamiseksi. Toki hyviä asioita kommentoidaan erikseen toisessa sarakkeessa, mutta jostain syystä harmittavien aiheiden määrä on pysynyt koko ajan suurempana.

Ylivoimaisesti niin keskusteluissa kuin taululla nousee vahvimmin esille vanhustenhuolto ja ylipäänsä lähipalvelut. Ihmiset surevat, kun vanhusten kotihoito takkuaa, terveysasemia, päiväkoteja ja kirjastoja lakkautetaan. Niiden puolustamiseksi on myös paikoin kamppailtu näyttävästi. Uudessa tilanteessa pitää nyt matkata sairaana yhä kauemmas. Mutta miten - kaikilla kun ei ole perheessä autoa ja kyytiä. Pahin esimerkki koko ajan huononevista palveluista on esim. entisen Jyrkkälän seudun asukkailla: ensin vietiin terveysasema, nyt menee siltä seuraavaltakin asemalta rtg-palvelut. Potilas risteilee terveysasemalta toiselle sairaana, usein huonokuntoisenakin ja aikaa kuluu puoli päivää. Sitä ei sairas jaksa!

Terveyspalvelut huononevat ja hinnat nousevat lähes joka syksy. Myös bussimaksujen hinnat nousevat melkein vuosittain. Jotta pääsee niiden kauemmas vietyjen kalliimpien palvelujen luo, maksaa yhä enemmän. Kuitenkin esim. eläkkeiden raaliarvo polkee paikallaan, jopa putoaa.  Milläs maksat? 

Palvelut harvenevat, hinnat nousevat. Se on todella huonoa politiikkaa. Turussa valtuusto ja lautakunnat ovat päätyneet näihin linjauksiin asettaessaan lähtökohdaksi talouden ja markkinavoimat. Kilpailu, tuottavuus, tehokkuus ovat päivän iskusanoja. Ne määrittävät nykyisin politiikan monessa kunnassa. Samalla  valtion ohjaus ja budjetti korostavat tarvettaa säästää ja yksityistää, kilpailuttaa ja keskittää.

On vain yksi tie jolla ihmisten hyvinvointia voidaan ylläpitää ja parantaa. Silloin ei kysytä armoa markkinavoimilta, vaan huolehditaan niistä heikkoimmassa asemassa olevista: lapsista, vanhuksista ja köyhistä. SKP:n politiikkaa on vuosia korostanut juuri näitä samoja näkökulmia, jotka nyt nousivat professorienkin esittämänä kynnyskysymyksinä esille. Siltä pohjalta SKP:n ja listoillamme olevien sitoutumattomien ja muiden liittolaisten on hyvä jatkaa vaalikamppailua. Olemme voittaneet jo sen ensimmäisen erän!

ETTEIKÖ RAHAA?

Perjantaina 14.9. uutisoitiin (HS ja TS) miten suuryhtiöt kiertävät veronmaksuja
Suomeen. Samasta aiheesta on harmaan talouden osalta tutkinut ja usein
kirjoittanut veroneuvos Markku Hirvonen. Aiheesta on SKP ottanut kantaa ja osoittanut vaihtoehtoja monasti.
Mutta aina uudelleen päädytään samaan: jopa monia miljardeja vuodessa
Suomesta valuu rahaa muualle, pääasiassa veroparatiiseihin. Tuore
uutinen kertoi, miten Nokia, Metso ja Nokian renkaat eivät ole
maksaneet käytännössä yhteisöveroa Suomeen lainkaan vuonna 2010. Miten
se voi olla mahdollista? No, kysessä on taitavien juristien ja
ekonomien suunnittelema veronkierto, jonka maamme lainsäädäntö sallii.

On turha vakuuttaa kansalaisille, ettei ole rahaa. Maan yhdeksän
suurinta pörssiyhtiötä maksoi tulostaan Suomeen veroa vain 5.4 %.
Voitot olivat yli 8 miljardia. Jos yhtiöt olisivat maksaneet edes
pääomatulojen verran eli 28 %, olisi valtion kassaan kertynyt
pelkästään näistä yhtiöistä lähes kolme miljardia euroa! Vaan nyt ei
kerry kun ei vaadita maksamaan!

Syksyn budjettiesityksessä surraan, miten valtion talous on kuralla ja
pitää säästää. Hallitus on supistamassa jopa 1,2 miljardia kunnilta.
Kuntien yhteisveroa esitys alentaa 250 miljoonaa. Vanhuspalvelujen
parantamiseen hallitus on osoittamassa vain 33 miljoonaa, kun
Kuntaliitto on laskenut tarpeelliseksi saada 250 miljoonaa ja
henkilömitoituksen 0.7 tasolle. Homekoulujen korjaamiseksi hallitus
vähentää  alkuperäisestä 20 miljoonaa, joka siis otetaan pois
tarpeellliseksi todetusta 58 miljoonasta eurosta. Koulut pysyvät siis
edelleen monissa kunnissa homeisina ja korjaamatta. Samaan aikaan
aseisiin lisäättiin 500 miljoonan määräraha, suuryhtiöille 200
miljoonan veroalennus ja 200 miljoonan energiaveroalennus. Kaiken
kukkuraksi on tulossa ties montako miljardia eurotakuita maailmalle.
Hallitusohjelma heikentää palveluja ja syö näillä päätöksillä rutkasti
demokratiaa.

Hallituspuolueet ovat kaikkia tämän poltiikan kanssa sidoksissa. Ei
käy kiemurteleminen. Ellei hyväksy moisia ratkaisuja, on tehtävä oikea
johtopäätös ja myös toimittava sen mukaan. Turun valtuustossa on sama
linja jatkunut mitä hallituksessa ohjataan. Leikkauksia, säästöjä,
toimintojen lakkautuksia. SIksi on tärkeää, että ihmiset todella
miettivät mitä puolueet sanovat ja miten ne perustelevat sanomansa.
Tuntevatko ne syyn, miksi kunnilla ei ole rahaa. Mitä puolueet ovat
tehneet eduskunnassa monenkirjavan veronkierron torppaamiseksi, sillä
siihen perustuu myös jatkuva valtion lainanotto.

Lokakuun vaaleissa voi jokainen vaikuttaa mielipiteellän ja omalla
äänellään. Mutta ennen sen antamista kannattaa seurata mistä puhutaan
ja miten puhutaan. Jatkossa myös kansalisten aktiivisuudella on
entistä suuri merkitys. Toriparkki- ja kirjastofarssien tilalle
tarvitaan kunnon palvelut kuntalaisille, ja niihin on maassa rahaa. Se
pitää vain eduskunnan ottaa käyttöön.

Säästöjen vaikutus Turun Sosiaali- ja terveystoimessa

Marja Nieminen

Turun Sosiaali- ja terveystoimessa on jouduttu alibudjetoimaan jo vuosikaudet ja aina näin syksyllä pitää näyttää mistä säästetään. Nyt säästötavoite on 24miljoonaa euroa.

Nyt on suunnitteilla viiden terveysaseman sulkeminen joulukuuksi, myös erikoissairaanhoidon ja avohoidon sulkemista suunnitelaa. Tämä aiheuttaa alueiden asukkaille sen, että pitää matkustaa toiselle puolelle kaupunkia hakemaan hoitoa. Tämä koskee usein huonokuntoisia vanhuksia, joiden liikkuminen on hankalaa yleisillä kulkuneuvoilla. Ne terveysasemat jotka jäävät auki ylikuormittuvat ja hoitojonot pitenevät entisestään. Tästä ei todellakaan saada säästöjä, koska hoidettavien kunto saattaa heiketä ratkaisevasti odotellessaan jonossa ja he joutuvat sairaalahoitoon.Jos he pääsevät hoitoon omalle terveysasemalle tutun henkilökunnan hoitoon, vältyttäisiin mahdolliselta sairaalahoidolta, joka tulee kalliimmaksi. Samanaikaisesti terveysasemien sulkuja suunnitellessa henkilökunnalle ehdotetaan talkoovapaita ja palkatonta lomaa. Ylilääkäri Santalahti totesi Turun Sanomille antamassaan lausunnossa, että vain olla antamatta palvelua, voidaan säästää rahaa. Eihän se näin ole, vaan seurauksena voivat kulut olla paljon suuremmat. Tuo talkoovapaiden ja henkilökunnan palkattomien lomien suositteleminen on epäeettistä.

Samanaikaisesti kun asemia suljetaan Pansion terveysasema on ulkoistettu yksityiselle. Päättäjätkään eivät tiedä olisiko oma tuotanto halvempaa ja parempaa kuin ostopalvelu. Läheskään aina ei vertailua tehdä, vaikka se olisi aina selvitettävä, tämän myöntävät jopa lautakunnan jäsenet.

Turun kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistettiin 2009 Turun sosiaali-ja terveystoimen yhdistämisen yhteydessä. Kahden erilaisen erilaisen työkulttuurin yhteensovittaminen ei ollut helppoa, eikä se ole täysin vieläkään hiotunut yhteen.

Esimiesten tuki tällaisessa tilanteessa onkin erittäin tärkeää, että työt saadaan sujumaan ja mikä tärkeintä, ne vanhukset siellä kotona hoidettua asianmukaisesti.

Jaksamista eivät tue ne esimiehet, jotka kyseenalaistavat s-lomat, tekevät iltahoitolistat niin täysiksi, että niitä ei yksinkertaisesti yksi ihminen pysty tekemään. Myös ”hiljainen kielto” sijaisten ottamisesta on tullut kotihoidon tiimeihin. Se esimies, joka halvimmalla pystyy hoitamaan piirinsä, saa kiitosta. Esimieshän on tietenkin työvuorolistojen tekijä ja katsoo, että ihmisiä on tarpeeksi työssä, mutta toivomuksia yleensä saa aina esittää, jos ne tekee riittävän ajoissa, eivätkä ne ole kohtuuttomia. Nyt on kuitenkin jotkut esimiehet käyttäneet valtaansa niin, että toivomuksia ei missään tapauksessa toteuteta. Aina löytyy selityksiä, että työt kärsivät. Kuitenkaan s-lomasijaisuuksiin ei oteta tekijöitä.

Tämä ei toki koske kaikkia esimiehiä, mutta ne muutamat aiheuttavat paljon ikäviä tilanteita, eivätkä edistä tiimin työhyvinvointia. Toivoisin ylempien esimiesten hoitavan asian, eikä vain kiittelevän, jos joku pystyy hoitamaan tiiminsä halvimmalla. Kohta tästä syntyy kilpailu ja siitä kärsii koko kotihoito.

Samaan aikaan tämän Soten yhdistämisen kanssa Turussa lakkautettiin yksi vanhainkoti ja alettiin remontoida kahta vanhainkotia. Lakkautettavan vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa siirrettiin muihin laitoksiin. Remontoitavista vanhainkodeista taas siirrettiin vanhuksia ja henkilökuntaa tähän lakkautettavaan vanhainkotiin ja osa keskussairaalaan ”lainaosastolle”. Tämä kaaos aiheutti suurta epävarmuutta ja turvattomuuden tuntua vanhuksille ja omaisille sekä myös hoitajille.

Tällainen yht´äkkinen laitospaikkojen vähentäminen ei ole järkevää, kun samanaikaisesti kotihoito on myllerryksessä, eikä sinne lisätty henkilökuntaa, eikä työkulttuuria vielä hiottu jan henkilkuntaa riittävästi koulutettu. Ei vanhusten määrä vähene, eikä kunto parane, vaikka laitospaikkoja vähennetään.

Tällainen jatkuva muutos rasittaa myös henkilökuntaa kohtuuttomasta. Hoitajien hyvinvoinnista ja jaksamisesta on pidettävä huolta. Mutta tässä tapauksessa niin ei tehty. Hoitajia lähti jonkunverran muualle, valitettavasti jopa muille aloille, toiset joutuivat jäämään s-lomille uupumuksen takia, jonka myötä tuli myös fyysisiä oireita. Tämä kurmitti yhä enemmin niitä, jotka jotenkuten jaksoivat työssä. Tämä ei voi olla heijastumatta myös vanhustenhoitoon. Puhutaan paljon tehokkuudesta, se ei kuulu vanhustenhuoltoon, vaan empaattisuus ja inhimillisyys ovat tärkeitä. Riitävä henkilökunta ja esimiesten ammattitaito on erittäin tärkeä asia työyhteisössä. Se takaa jaksamisen ja pidemmän päälle panostus resursseihin maksaa itsensä takaisin, kun henkilökunta pystyy tekemään työnsä potilaslähtöisesti ja ajan kanssa niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Muutos alkaa rohkeudesta ajatella toisin

TEEA JÄSKE

Ekologinen kansalaisyhteiskunta, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, terve työelämä

Meille on myyty yhteiskunta, jossa kaikki on kaupan. Julkisen talouden säästöt, elämisen kustannusten nostaminen ja jokaisen vastuu omasta elämästään siinä samalla. Minusta meidän pitää välittää.

Turku on rakas kaupunki, erityisen rakas on oma asuinalueeni Raunistula. Mutta Turku on kuuluisa taudistaan, ja ihan syystä. Valtuuston kokoonpanoon on saatava muutos, kahden suurimman puolueen keskinäinen kaupanteko on lopetettava ja päätöksentekoa avattava.

Kaupunki ei ole yritys vaan yhteisö. Jokaisella on oltava oikeus toteuttaa itseään ja saada äänensä kuuluviin. Lähipalvelut ovat oman asuinalueen kirjasto, koulu, terveysasema, neuvola, nuorisotalo. Kunnan omana työnä tuotettuina ne luovat lähityöpaikkoja, ovat tärkeitä toimivan arjen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden kannalta ja ovat myös osa ympäristöystävällistä yhteiskuntaa.

Tarjolla siis 32-vuotias ehdokas Raunistulasta. Koulutukseltani olen artesaanipuuseppä ja muotoilija. Olen kahden lapsen äiti, tällä hetkellä kotona nuorimmaiseni kanssa. Olen toiminut aktiivisesti kansalaisliikkeissä julkisten lähipalvelujen, rasismista vapaan yhteiskunnan ja ympäristön puolustamiseksi.

Teea Jäske

teeajaske.blogspot.com

EIKÖ JO ALA RIITTÄÄ

Antti Sandberg / ehdokas SAMPERI

Minulla ainakin on jo mitta täynnä tätä nykyisten kuntapäättäjiemme kaksinaamaisuutta.

Voisiko joku puhua suoraan kuten ajattelee? Vai onko liikaa omia lehmiä ojassa?

Minulta se ainakin onnistuu. Tämänhetkinen poliittinen kulttuuri Turussa on täyttä paskaa.

Kaikki päätökset nuodattavat sitä tuttua hokemaa, jonka mukaan mihinkään ei ole varaa ja kaikki muuttuu loistavaksi jos vain yksityistetään.

Eihän se yksityinen sektori mitään takaa, eikä kilpailu nosta laatua.

Se ei lupaa mitään eikä auta ketään. Se tottelee ainoastaan rahaa. Sellaisessa kaupungissako haluaisit asua? Kylmässä ja kovassa, jossa yhteisön heikoimmille lenkeille annetaan vain itse kustannettu hautapaikka.

Minä en halua. Minä haluan tasa-arvoa, ja lapsilleni edes jonkinlaisen mahdollisuuden inhimilliseen elämään.

Sitä tämä nykyinen linja ei tule heille suomaan. Ja siksi olen ehdolla.

Jos muut eivät kykene asioita muuttamaan, täytyy itse tarttua toimeen.

Sivuun jäämällä ei saavuta muuta kuin syrjäytymisen.

 

Ymer ansaitsee luottamuksen!

AJVAZI YMER

Opin tuntemaan Ymerin rakennustyömaalla, josssa teimme yhdessä töitä. Ymerin perheen oli vuosia sitten lähdettävä sodan jaloista Balkanilta lasten pelastamiseksi. Täällä ovat niin Ymer kuin sisaruksetkin kasvaneet, käyneet koulun ja hankkineet ammatin.

- Toki tämän lehden taittoon ja painoon mennessä on Ymer parhaillaan tapaamassa sukulaisiaan entisessä kotimaassaan. Siksi työkaverina ja ehdokkaaksi kannustajana haluan kertoa tästä reilusta kaverista ja nuoresta poikamiehestä, joka oli vamis lähtemään Turussa ehdokkaaksi.

Suomenkieli sujuu mainiosti. Ymerillä on veljensä kanssa myös erinoaminen urheilumiehen tausta. Lajeista suosituin on ollut nyrkkeily, joka on pitänyt kunnon korkealla. Entisen Jugoslavian alueen kansojen tavoin urheilu onkin tyypillisesti osa identiteettiä, niin myös Ymerillä. Työssä isänsä kanssa Ymer on ollut yrittäjänä ylläpitäen Mellilässä ravintola Mukkelsia. Taustalla on myös työtä rakennuksilla, jossa me tapasimme ja tutustuimme.

Ymer voi ehdokkuudellaan olla myös esimerkkinä monille muille maahanmuuttajille. Se on samalla tapa hälventää maahanmuuttovastaisia ja osin rasistisiakin mielipiteitä ympärillämme. Ymer on kenen tahansa luottamuksen arvoinen. (mh)

Varattomuus ei ole rikos!

MIA SAVO

Olen kirjallisuutta aktiivisesti harrastava 1:n lapsen duunariäiti, enkä suostu rajoittamaan itseäni muiden ihmisten reaktioiden pelossa.

Suomen nykyinen lastensuojelulaki demonisoi vanhemmuuden, eikä keskity lasten ja perheiden realistiseen tukemiseen, vaan uhittelee huostaanotolla, alisteisella "vanhemmuuden arvioinnilla" sekä vihamielisellä "lasten hyvinvoinnin" tarkkailulla. Oikeaa lapsiperheiden tukemista olisi: aito rahallinen tuki, esim. lasten ja vanhempien harrastus ja opiskelu-stipendijärjestelmä (myös suomenkielisille perheille, ruotsinkielisillä perheillä on säätiöitä tätäkin tarkoitusta varten). käytännön lasten- ja kodinhoitoapu - ei missään nimessä minkäänlainen hätyyttäminen. Työttömyys tai varattomuus ei ole rikollista - on törkeää panna ihminen häpeämään köyhyyttään, niinkuin Suomessa nyt tehdään. ns. toimeentulotuki ei ole vilpitöntä auttamista, sen määrä on pelkkää pilkantekoa. Työttömyyden voi hoitaa järjestämällä Suomeen sosiaalisen luototuksen: Sosiaalilainalla työtön kykenee auttamaan itse itseään. esim. ajokortti on monille ylivoimaisen hintainen, vaikka sillä on merkittävä vaikutus työllistymiseen.

Säilytetään kaunis Turku

LINDA OJANEN

Säilytetään kaunis Turku!

Olen 19-vuotias työtön ylioppilas, kulttuurin suurkuluttaja, vegaani ja aktivisti. Olen toiminut Kommunistisessa Nuorisoliitossa sekä ruohonjuuritason liikkeissä. Koen tärkeäksi kunnallisten palveluiden ylläpidon ja monipuolistamisen, sekä luonnon huomioimisen kaikissa päätöksissä. Kaikilla, myös rahattomilla ja suomea taitamattomilla pitää olla mahdollisuus hyödyntää kunnan palveluita; käyttää julkista terveydenhuoltoa, kirjastoja, liikuntapalveluita, julkista liikennettä. Myös Turun historiallinen ja esteettinen arvo on säilytettävä, eli ei toriparkeille ja Suurtorin radikaaleille uudistuksille.

TERVEYSASEMIA AIOTAAN SULKEA!!

LEENA IKÄLÄINEN

Viitaten (TS. 11.9) "Viisi terveysasemaa sulkulistalla Turussa"-kirjoitukseen.

Mahtaako olla aivan loppuun asti ajateltu säästötavoite, kun jälleen kerran puututaan jo nyt heikoissa kantimissa oleviin peruspalveluihin.

Toteutuessaan tämä malli saa aikaan hallitsemattoman kaaoksen varsinkin täällä Mäntymäen terveysasemalla, jossa myös itse työskentelen. Jo nykyiselläänkin potilasvirrat kyseiselle asemalle ovat lisääntyneet ja tämä puolestaan on ruuhkauttanut sekä vastaanoton että ajanvarauksen.

Onneksi sosiaali- ja terveystoimi suhtautuu sulkuihin nihkeästi, eikä tällaisessa asiassa saa antaa periksi. Ihmisillä pitää olla oikeus ja mahdollisuus avun saamiseksi myös joulukuussa.

Joulunakin on oikeus sairastaa. Joillekin kyseinen aika saattaa aiheuttaa lisääntynyttä yksinäisyyttä ja ahdistusta, joten apua on myös silloin oltava tarjolla.

Mikä olisi se suodatin, jolla potilaat valittaisiin vastaanotolle? Jo nykyiselläänkin voi kiireellisyysluokitus olla hankala selvittää. Entä kenellä on vastuu, kun hoitojonot ja -virheet lisääntyvät?

Ennaltaehkäiseviin toimiin pitäisi myös satsata enemmän ja mahdollisimman pian. Ei ole järkevää taloudenpitoa supistaa jatkuvasti henkilökunnassa, olipa kyse sitten vanhustyöstä tai terveyspalveluista.

Jos työt jaettaisiin useamman tekijän kesken, voitaisiin työvoiman saatavuutta parantaa ainakin muutamalla vuodella.

Nyt jäitä hattuun siellä peruspalvelulautakunnassa! Ehdoton ei terveysasemien suluille!

Myös päättäjien olisi syytä osallistua meneillään oleviin säästötalkoisiin, esimerkiksi alentamalla palkkojaan vaikkapa määräajaksi. Kyllä säästötalkoisiin kuuluu kaikkien osallistua, siis virka-asemasta riippumatta.

Moni on varmaan pahoittanut mielensä lukiessaan johtavien virkamiesten kohtuuttoman suurista palkankorotuksista ja samaan aikaan valitetaan suurista kuluista, joita peruspalveluiden tuottaminen on saanut aikaan. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei tällainen malli oikein istu.

Leena Ikäläinen

lähihoitaja

Muistisairaille hoivayksiköitä

ANJA LEHTONEN

MUISTISAIRAILLE HOIVAYKSIKÖITÄ

Turussa vanhusten määrä kasvaa poikkeuksellisen voimakkaasti. Mitä vanhemmaksi elämme, tarvitsemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös apua. Tosiasia on myös, että korkeissa ikäluokissa dementiaa ja muita muistisairauksia esiintyy yhä enemmän.

Olen erityisen huolissani dementoituvien vanhusten saamasta liian vähäisestä hoidosta ja avusta. Turvallisuus puuttuu. Usein kuulemme, miten muistinsa menttänyt vanhus on kadonnut ja harhailee. Joskus löydetään vielä kunnossa, mutta liian usein menehtyneenä, paleltuneena, huonokuntoisena.

Kaupungin vanhushuollossa on aivan liian vähän yksiköitä muistisairauksista kärsiville vanhuksille. He eivät ole vuodepotilaita, vaan he tarvitsevat toisenlaista hoivaa. Sen tiedän omassa suvussani olleista muistisairaista. Kaikki vanhukset ansaitsevat kunnon hoidon, mutta väheksyä ei pidä vielä liikkumaan pystyviä vanhuksia, joilla kumminkaan omien asioiden hoito ja yksin asuminen eivät enää onnistu! Siksi tarvitaan lisää dementiayksiköitä.

Valtuutetun kokemusta uudelleen kehiin!

JUVONEN SEPPO (1346)

VALTUUTETUN KOKEMUSTA UUDELLEEN KEHIIN

Olen syntynyt evakkomatkalla Heinolan maalaiskunnassa. Sotalapsena olin Ruotsissa 1944-45. Kokemus jätti ajatteluuni pysyvän jäljen – paluu tuntemattomaksi käyneeseen maahan oli vaikea. Turussa olen asunut vuodesta 1962. Takana oli jo pitkä rupeama kaivoksilla. Täällä olin töissä telakalla 22 vuotta, Valmetilla ja Turun telakalla sen 1989 konkurssiin asti. Tämän jälkeen olin Turun kaupungilla sosiaaliviraston talonmiehenä, sitten kiinteistölaitoksella. Talonmiehenä olin monessa mukana, usein annoin Liinahaan vanhainkodissa tukea hoidokeille. Samalla tulivat työpaikan ongelmat muutenkin tutuiksi. Kaupungilla on ollut paljon virheinvestointeja, hommat kulkivat ennen paremmin. Eläkkeellä olen ollut kahdeksan vuotta.

Olen ollut Turun kaupunginvaltuutettuna 1978-80 sekä lastensuojelu- ja maatalouslautakuntien jäsenenä ja kiinteistö- ja rakennuslautakunnan varajasenenä. Valtuustossa ajaisin etenkin demokratiaa henkilövalintoihin, jäsenkirja ei saa määrätä. Kaupungin työtekijöiden oikeudet ja lastensuojelu ovat myös minulle tärkeitä asioita. Olen ollut avioliitossa liki 50 vuotta, lapset ja lapsenlapset ovat minulle läheisiä. Toimin Turun T-taloa ylläpitävän Demokraattisen Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtajana. Järjestötoiminta on muutenkin tarkeää, mutta sitä ei pidä tehdä perhe-elämän kustannuksella.

Riittävä henkilökunta Turkuun heti

Ken Helenius

Riittävä henkilökuntamiotoitus Turkuun heti!

Hallitus esitti näytelmänsä vanhuspalvelulain henkilökuntamitoituksen osalta. Loppunäytös oli, että kokoomus määräsi taas marssin tahdin. Muut menivät perässä. Ei ole kompromissi, jos toiset antavat periksi. Vai oliko viidellä muulla puolueella edes tosi mielessä? Mitä nämä puolueet tekeävt Turussa?

Ei ole kotihoidosta pois, jos vanhainkoteihin ja vastaaviin määritellään miotitus. Vai suunnitteleeko ministerei, että työntekijät siirretään sektorilta toiselle - miten se muuten olisi kotihoidosta pois. Mitoitusta varten on perustettava kokonaan uusia vakansseja työntekijöille, joita rekrytoidaan lisää.

Hallitus vähentää 1.2 miljardia kuntien valtionosuuksia. Summa on muutettava niin, että henkilökuntamitoituksen vähintäin 0.7 rahoittamiseksi on rahoitus kunnossa. Miksei uskota henkilökuntaa, josta suurin osa vanhustenhoidon henkilökuntaa muodostuu, eli lähi/perushoitajia. Heidän esityksensä on 0.8.

Kunnon hoidon taakaa vain jaksava henkilökunta. Sitä on tarpeeksi, ja se on riittävästi koulutettua.

Turun kaupungin on korjattava syksyn budjettiesitys sen mukaiseksi, että jo ensi vuodesta alkaen nostetaan vanhustenhuollon hoitohenkiklökuntaa tasolle vähintäin 0.7.

Mindre byrokrati

Eva Holm

Jag är född i Hangö, bodde där min ungdom, njöt av sol och simmande om somrarna. Jag gick i Vallilas yrkesskola på maskinritarekursen, arbetade sedan liten tid i Hangö och flyttade 1971 till Åbo när jag fick ritarplats på Auran Rautateollisuus. Firman bytte namn först till ARA, sedan till Tamrock och nu heter den Sandvik. Arbetade där i 20 år, sedan 8 år arbetslös, sedan som städerska på T-talo. Nu är jag sjukpensionerad på grund av konstled i höfte ock knä.

Jag skulle gärna se förändring i stadens politik då största fösämringarna alltid riktas först mot barn, åldringar, invalider och andra som annars redan har det sämst. Mindre byrokrati och var och en kunde bättre ta ansvar för sitt görande.

Valta kuuluu kansalle

KAIJA KIESSLING

Valta kuuluu kansalle

Olen ollut tinkimätön lasten- ja vanhustenhuollon sekä vammais- ja terveyspalvelujen puolustaja – siis julkisten palvelujen puolesta puhuja ja toimija. Myös valtuustossa yli 10 vuotta. Nyt olen eläköitynyt, ja samat asiat huolestuttavat edellen. Mutta miksi?

Turussa päätöksiä valmistellaan kabineteissa kuulematta kuntalaisia. Näin kävi mm.  Martin ja Mikaelin kirjastojen ja Luolavuoren vanhainkodin lakkauttamisessa. Ei kuultu kirjastojen käyttäjiä, ei Luolavuoren vanhuksia, omaisia, ei henkilökuntaa. Kuntapäättäjien päätökset eivät korreloikaan kuntalaismielipiteiden kanssa, ilmenee valt.tri Johanna Kallion väitöstutkimuksessa. Ihmiset uskovat, että kunnassa on annettu kaikki valta valtuutetuille ja johtaville virkamiehille neljäksi vuodeksi. ” Ei asialle mitään voi, on ne jo päättäneet sen...”ajattelevat ihmiset. Niin ei saa olla! Ei se niin mene.

Demokratiaan kuuluu, että myös vaalien välillä kuullaan kansalaisten mielipiteitä asioissa, jotka ovat oleellisen tärkeitä koko kunnalle tai jollekin väestönosalle tai kaupunginosalle.

Jatkossa on kehitettävä myös kunnanosavaltuustoja ja osallistuvaa budjetointia demokratian parantamiseksi, sillä valta kuuluu kansalle! Ei eliitille kabinetteihin!

APUA!

MIKAEL JALONEN

APUA!

Lähdin mukaan ehdokkaaksi, koska perheellisenä ja pienen pojan isänä kannan huolta tulervisuuden Turusta. Jos nykymeno jatkuu ja julkisia palveluja ajetaan alas tai kilpailutetaan nykyvauhdilla, pelkää, mitä on jäljellä kun ekaluokkalaiseni on perheellinen? Onko vain yksityisiä, varakkaiden ulottuvissa olevia palveluja, joihin pienituloiset eivät yllä.

Merkittävä ryhmä, jonka puolesta myös haluan puhua, ovat mielenterveyskuntoutujat. Olen kuullut monta tarinaa, joissa hoitojaksot rankoisskain tilanteissa ovat jääneet aivan liian lyhyiksi. Jos uudella lääkityksellä - joka käynnistettiin osastolla - pannaan muutaman päivän kuluttua ulos, on potilas sen jälkeen todella pihalla. Mömmöt alkuun vain sotkevat. Tilannetta pahentaa vielä olemattomat tulot, jonka vuoksi elämältä tuntuu pohja putoavan. Kuntoutudu siinä ja voi hyvin! Kysy näiltä ihmisiltä!

Varmasti moni mielenterveyden kuntoutuja voisi oikealla avulla ja tuella pärjätä sekä työelämässä että perheen kanssa tai ryhmäkodeissa. Silloin on myös saatava oikeaan aikaan annettua aktiivista tukea, jotta uusi sairaalajakso ei kolkuta heti ovella, vaan selviytyminen ja kuntoutuminen etenevät oikeaan suuntaan.

Viedäänkö tuhkatkin pesästä?

KURT LAINE

VIEDÄÄNKÖ TUHKATKIN PESÄSTÄ?

Vuosia puolustimme Jyrkkälän tervsyaseman toimintaa. Se palveli erinomaisena lähiyksikkönä, jonne pääsi suoraan jopa rollaattorilla läheisiltä asuinalueilta, kuten Pahaniemestä ja Härkämäestä.

Lakkautus perusteltiin kosteushaitoilla. Se olisi ajoissa pitänyt korjata, jotta niin lapsiperheille kuin vanhuksillekin tärkä lähipalvelu olisi säilynyt. Koko asema pitäisi edelleen rakentaa uudelleen.

Nyt käymme Käsityöläiskadun terveysasemalla. Sinne kuuluvat myös monien muiden etäisten osien asukkaat. Hulluinta on kuitenkin nyt säästövimma, että Käsityöläiskadun terveysasemalta lakkautetaan kuvantamisen toiminnaot. Missä se säästö tuntuu, kun keuhkokuumeinen potilas tai esim. jalkansa loukannut potilas lähtee taas seuraavaan paikkan rtg:iin. Turussa on liian usein haettu säästöjä potilaiden, vammaisten ja vanhusten kustannuksella. Käsityöläiskadun rtg pitääkin säilyttää – terveysasema monilta jo vietiin!

Tosiasia on myös, ettei terveydenhuollon maksuista kerry summaa, joka kattaisi sille asetettuja tavoitteita. Perimiskustannukset ovat usein tuloja suuremmat. Siksi on palattava takaisin maksuttomaan perusterveydenhuoltoon, joka vielä muutama vuosi sitten oli Turussa. Sen säilyttämiseksi kamppailimme menestyksellisesti vuosia vammais- ja eläkeläsijärjestöjen kanssa. Nyt tämä Kansanterveyslain kirjain tarvitaan uudelleen käytäntöön!

kotihoito määriteltävä uudelleen

KAISA ISOMAA

KOTIHOITO MÄÄRITELTÄVÄ UUDELLEEN!

Eläkkeellä ollessani huolehdimme appiukosta. Ihmetystä herätti sama asia josta nyt moni kertoo. Miten voi olla vanhuksen auttaminen niin monitieteistä? Miksi niin monen pitää käydä hoitamassa tavallisia asioita? Yksi lämmittää tai keittää ruoka, toinen hoitaa haavaa ja antaa insuliinin, kolmas tulee ja sijaa vuoteen, vie roskat, antaa iltalääkkeet. Yksi katsoo vuodevaatteet ja alusvaatteet, yksi kylvettää, vaan leikkaako kynnet ja hiukset? Entä kauppatavarat?

Miksei anneta työntekijälle aikaa hoitaa rauhassa keskustellen vanhuksen kanssa yhdessä näitä asioita. Se olisi sitä kuntouttavaa ja terapeuttista hoitoa, josta puhutaan. Olisi jopa juttuseuraa samalla. Ei tehdä kiireellä vanhuksen puolesta, vaan sijataan yhdessä vuode, autetaan pesemään itse hammasproteesi tai hampaat, kampaamaan hiukset. Se on sitä inhimillistä elämää. Se tekee myös työn monipuolisemmaksi hoitajalle kuin tämä nykyinen kiire. Siinä tavoitteena on ehtiä mahdollisimman monen vanhuksen luo kirjaamaan se liian usein sisällyksetön käynti

.

Vanhusten kotihoito onkin määriteltävä ja järjestettävä uudelleen. Siihen on saatava inhimillinen ote ja vanhukselle hyvä apu ja palvelu. Silloin jaksaa työntekijäkin.

Muistisairaille hoivayksiköitä

ANJA LEHTONEN

MUISTISAIRAILLE HOIVAYKSIKÖITÄ

Turussa vanhusten määrä kasvaa poikkeuksellisen voimakkaasti. Mitä vanhemmaksi elämme, tarvitsemme sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös apua. Tosiasia on myös, että korkeissa ikäluokissa dementiaa ja muita muistisairauksia esiintyy yhä enemmän.

Olen erityisen huolissani dementoituvien vanhusten saamasta liian vähäisestä hoidosta ja avusta. Turvallisuus puuttuu. Usein kuulemme, miten muistinsa menttänyt vanhus on kadonnut ja harhailee. Joskus löydetään vielä kunnossa, mutta liian usein menehtyneenä, paleltuneena, huonokuntoisena.

Kaupungin vanhushuollossa on aivan liian vähän yksiköitä muistisairauksista kärsiville vanhuksille. He eivät ole vuodepotilaita, vaan he tarvitsevat toisenlaista hoivaa. Sen tiedän omassa suvussani olleista muistisairaista. Kaikki vanhukset ansaitsevat kunnon hoidon, mutta väheksyä ei pidä vielä liikkumaan pystyviä vanhuksia, joilla kumminkaan omien asioiden hoito ja yksin asuminen eivät enää onnistu! Siksi tarvitaan lisää dementiayksiköitä.

koteja!

EIRA KEJONEN

KOTEJA!

Turussa on yli 50 000 köyhää yksineläjää. Heillä tuloista puolet menee vuokraan. Liki 400 on pysyvästi ja pitkäaikaisesti vailla vakinaista asuntoa.

Asunnottomuus on häpeällistä ja julmaa piittaamattomuutta hyvän talouden ja korkean sivistyksen maassa / kaupungissa. Hallituksen vuonna 2011 käynnistämä Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma kohdistuu vuosille 2012-2015. Tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan vuoteen 2015 mennessä.

Uudelle valtuustokaudelle jää nyt Turussakin huonosti hoidettu asuntopolitiikka. Asuntojen rakentamiseen olisi ollut mahdollista saada Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskuksen (ARA) sekä Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustuksia, mutta Turun kaupunki ei ole niitä hakenut.

Turussa on ryhdyttävä rakentamaan ARAn julkilausuman mukaisesti ekologisesti kestäviä, laadukkaita ja kohtuuhintaisia asuntoja niitä tarvitseville. Vuokralaisille on taattava oikea vaikutusmahdollisuus vuokrataloyhtiöissä. On perustettava asunnottomuuden ongelmien ratkaisemiseksi asumisneuvojan/tukihenkilön toimet. Asunnoilla keinottelu on estettävä. Yhteiskunnan varat on käytettävä oikeudenmukaisesti ja suunnattava ensisijaisesti tarvitseville, kuten asunnottoamt, köyhät, sairaat, vammaiset, vanhukset ja lapsiperheet..

AHTI KAUTIAINEN

Työtä. työtä ja työtä!

Työmiehen näkövinkkelistä on tärkeää kaupungin omakin työllistamispoltiikka. Sitä ei voi sivuutta.

On kaikille edullisempi vaihtoehto, että duuarilla on töitä, josta saa palkan, ja josta kaupunkikin saa

verotuloja, sen sijaan että työttömälle on maksettava tukia. Siinä menee jo mielenterveyskin.

- Kaupungin tulee pikaisesti käynnistää vuokaratalojen peruskorjausta ja mnenlaisten homekiinteistöjen korjausta. Opetustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla on monia kiinteistöjä, jotka on piakisesti korjattva.

- Tämä on tärkeää, sillä nyt on uhattu rakennusalallekin alamäkeä ensi talveksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tehdä ketjutuksia, joiden loppupäässä on harmaata taloutta ja monenlaista keinottelua.

- Siksi esitänkin kaupungin oman rakennustoimintayksikön, ns. talorakennustoimen uudelleen käynnistämistä. Se on varmasti parempi vaihtoehto kuin ulkoistetut työt! Vuosien saatossa on siitä paljon todisteita.

  HARJOITTELIJOILLAKO TARKOITUS PAIKATA HENKILÖSTÖVAJETTA?

Uskoakseni tämä jälleen kerran esiin tuomani epäkohta ei liene kenellekään mikään uusi asia, mutta kerrataanpa kuitenkin.

Kuten tunnettua, lähes jokaiseen koulutukseen liittyy myös pakollinen, yleensä muutaman viikon mittainen työharjoittelujakso. Opiskelijalla on odotukset korkealla tarvittavan perustiedon ja -taidon hankinnan suhteen. Tärkeää olisi, että harjoittelujaksolta saataisiin irti mahdollisimman paljon. Pääsääntöisesti opiskelijalle on osoitettu työpaikkaohjaaja harjoittelujakson ajaksi. Totuuden nimessä ei tässä asiassa ole kuitenkaan aina onnistuttu, sillä henkilökuntaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Lähes poikkeuksetta voi sanoa; tänä päivänä työt hoidetaan alimiehityksellä, olipa ala mikä tahansa.

Esimerkkejä varmasti löytyy vaikka kuinka paljon. Kuten tunnettua, henkilökuntamäärät on vedetty minimiin, joten harvemmin ketään voidaan irrottaa kokopäiväiseksi ohjaajaksi ilman, että omat työt kärsivät. Hoitoala on tässä asiassa hyvänä esimerkkinä. Varsinkin lähihoitajaopiskelija voi tuntea itsensä turhautuneeksi, koska odotukset ko. jaksolta eivät aina toteudu. Varsinaisen työharjoittelun sisältö jää usein hyvin niukaksi, sillä tehtävät painottuvat lähinnä perushoitoon; kylvetykseen ja vaippojen vaihtoon. Aikaa perusteellisempaan ohjaukseen/opetukseen ei aina siis yksinkertaisesti ole, mutta totuuden nimissä poikkeuksiakin löytyy.

Valitettavasti myös hoitolaitosten henkilöstövajetta saatetaan korvata harjoittelujaksolla olevilla opiskelijoilla, eli siis ilman palkkaa. Omakohtaista kokemusta on niin yksityiseltä kuin julkiseltakin puolelta. Opiskelijalla on korvattu esimerkiksi sairaustapauksessa syntynyttä henkilöstövajetta.

Vielä voisi mainita näin yleisesti, kuinka työvoimapoliittiset koulutukset ja vuokratyötä tarjoavat yritykset vääristävät työmarkkinoita. Vuokratyövoimaa käytetään myös häikäilemättä hyväksi:” tulos tai ulos”-periaatteella. Jos työnantajaa ei naama miellytä, voi työsuhteen purkaa aivan mitättömästäkin syystä. Aina on uutta työvoimaa tarjolla. Työvoimapoliittiset koulutukset taas puolestaan vääristävät työmarkkinoita, koska pakolliset työharjoittelujaksot antavat työnantajille mahdollisuuden säästää palkkakuluissa. Yhä harvemmalla on mahdollisuus solmia pysyvämpää työsuhdetta, koska aina on tarjolla uusia harjoittelijoita.

Leena Ikäläinen

kunnallisvaaliehdokas/ turkulistat skp/sitoutumaton

Demokratiaa vai diktatuuria kunnassa?

Meille opetetaan koulussa ja puhutaan edustuksellisesta demokratiasta. Kuntatasolla valitsemme kerran neljässä vuodessa valtuutetut kaupungin/kunnan valtuustoihin päättämääm kunnan asioista.
Tämän kerrotaan olevan se demokratian ilmentymä. Kerran neljässä vuodessa voit siis toteuttaa demokratiaa. Edustuksellisesti, jossa valtuuteut pian kokevat olevansa kaikkivoipia ja -tietäjiä. Entä ne vaalien väliajat?

Kun valtuustoryhmät/puolueet allekirjoittavat valtuustosopimuksen neljäksi vuodeksi, mihin hävisi väliajan demokratia?  Miten kunnan asioita tuon neljän vuoden ajan hoidetaan, kenelle silloin kuuluu valta? Mihin se valtuutettujenkaan valta ja demokratia vietiin, kun ellekirjoitettuiin se kuntasopimus?  Siinä on lyöty lukkoon suuria periaatteellisia suuntaviivoja ja konkreettisiakin yksityiskohtia. On päätetty valmiiksi rakennemuutoksista, henkilöstöpoltiikasta, palvelujen järjestämisestä / yksityistämista ja ulkoistamista ja paljon muuta.

Valtuusto voi toki avata niin haluteessaan aiemmat päätökset. Näin nykyinen Turun valtuusto  olisi voinut tehdä esim. ratkaistessaan Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkautuksesta edellisen valtuuston päätöksen mukaan. Tilanteen olisi voinut käsitellä uudelleen,  kun kaikkiaan yli 10 000 alueen asukasta oli allekirjoituksin yhä uudelleen adresseja ja toiminut kirjastojen säilyttämiseksi. Mutta valtuustossa vedottiin vanhaan päätökseen ja siinä se. Kirjastot suljettiin.  Ei haluttu huomioida asukkaiden mielipidettä ja turvata esim. kirjaston lähipalveluja.  Tri Johanna Kallion väitöstutkimuksessa onkin todettu, miten usein käy niin, etteivät valtuutettujen tekemät päätökset suinkaan korreloi kuntalaismielipiteiden kanssa, vaan ne ohitetaan ja jätetään huomioimatta. Näin kävi mm. Luolavuoren vanhainkotikamppailussa.

Toriparkki on toinen oiva turkulaisesimerkki. Toistuvasti ovat kuntalaiset ilmaisseet kantansa torin kannen avaamista ja kaivamista vastustaen sitä monin erilaisin v arteenotettavin perustein. Siitä huolimatta joukko virkamiehiä ja päättäjiä on halunnut tuoda asian yhä uudelleen valmisteluun. Kenen eduksi? Jälleen suuren yleisön mielipiteet ja vetoomukset syrjäytetään. Nyt ei toteudu enää suuren enemmistön mielipide, vaan pienen joukon diktatuuri.

Lähidemokratia, lähipalvelut, osallistuva budjetointi ja kaupunginosavaltuustot ovat asioita, joista on jatkossa pidettävä kehityksen suuntana kiinni. Nyt päinvastoin päätöksenteko viedään entistä harvempien käsiin. Lautakuntia ja hallintokuntia yhdistetään, kuntapalvelut muutetaan liikelaitoksiksi ja kunnista tehdään suurkuntia jopa taloudellisin pekkokeinoin. Näin entistä pienemmällä joukolla päätöksentekijöitä on yhä suurempi valta. He edustavat tietynlaista eliitin diktatuuria. Näin siksi, että yleisimmin kyseinen valta on hankittu rahalla ja sen suomin keinoin.

                                                                *********************

Moni tavallinen äänestäjä ja kuntalainen menettänyt toivonsa voida vaikuttaa asioihin. Liian usein kuulee sanonnan, että "ei niille mitään voi, ovat ne jo jossain sopineet sen".... Lopputulos on alati laskeva äänestysprosentti, joka on luonnollisesti vallassa olevien etu. Se osa kansalaisia, joka kokee tulleensa syrjäytetyksi ja unohdetuksi, jättää helposti äänestämättä.
-   "Samanlaisia kaikki kumminkin ovat" on myös yleinen sanonta. Kannatusgallupeista annetaan useimmiten mahdollisuus valita vain nyt vallassa olevista puolueista. Ihmekö se,  etteivät ihmiset äänestä, kun valtamedia, gallupit ja koko poliittinen koneisto nostaa vain nykyisiä valtapuolueita esiin.

Ei toteudu demokratia, ellei ihmisillä on mahdollisuutta valita myös toisin ja vaikuttaa myös vaalien välisenä aikana. On voitava vaikuttaa myös paikallisesti, lähidemokratialla. Kabinettipoltiikan tekijät pelkäävät sitä, sillä se saisi tuomionsa.

Nyt puuttuu se todellinen demokratia, jossa ihmisten kiinnostus oman kunnan asioihin ja niiden hoitamiseen kasvaisi. Mutta vallan voivat kuntalaiset ottaa itselleen. On valittava vaalissa toisin, on  haettava ehdokas, johon kokee todella voivansa luottaa vaikeissakin asioissa. Kabinettimerionetteja ei kansa edustajikseen tarvitse.