viestiä päättäjille ennen kokouksta

viestiä päättäjille ennen kokouksta

keskiviikko 29. elokuuta 2012

läsnäolo ja avunanto


Politiikka on yhteiskunnallinen keino vaikuttaa ihmisen elämäntilanteisiin ja hyvinvointiin. Myös minulta on kysytty, millaisten asioiden puolesta haluan toimia ja tehdä työtä. Olen ammatillisen valinnan yhteydessä valinnut ihmistyön. Olen tehnyt monenlaista työtä. Koulutukseni pohjalta olen tehnyt työtä sosiaalityöntekijänä ja kasvatustyössä.

Yleisesti ajatellen tahdon auttaa ihmisiä, jotka ovat vaikeissa elämäntilanteissa. Usein he eivät kykene itse auttamaan itseään. He saattavat olla rahan, turvan ja arjen avun tarpeessa. Kaikki olemme sellaisen avun tarpeessa tietyin aikavälein. Lapset, naiset ja
vanhat ihmiset maailmassamme eri puolilla maailmaa ehkä useimmiten tarvitsevat auttajaa ja puolustajaa. Joskus ikäänkuin yllättäen huomaa, miten raskasta ja vaikeata elämä jossain puolella maailmaa saattaa olla.

Me suomalaiset olemme toistaiseksi saaneet elää kohtuullisen turvattua elämää. Kun teemme yhteiskunnassa päätöksiä asioittemme hoitamiseksi, me osallistumme nimenomaan oman maamme ja elämänolojemme hoitamiseen. Viime aikoina on tuntunut, että on joutunut kiinnittämään kovin moniin asioihin yhtäaikaa huomiota ja joutunut ihmettelemään. Miten meidän yhteiskunnallinen elämämme ja asioittemme hoito on horjahtanut. Kasvatuksessa ongelmia on syntynyt sekä pienten lasten että kouluikäisten kohtelemisessa ja kasvatustilanteissa. Työssäolevilla on sekä työttöminä että työssä ollessa vaikeuksia. On syntynyt työttömyyttä ja vaikeuksia työhön pääsemisessä.On päihde- ja huumeongelmia, on psyykkisiä ongelmia kuten masennus ym. On sopeutumisongelmia, kun maahanmuuttajien määrä kasvaa. On ongelmia siinä, miten yhteiskunta suhtautuu pari- kumppanuus- avo- aviosuhteiden elämisvalintoihin. Uskontoon suhtautuminen on muuttunut. Ihmiset eivät itsekään enää tiedä, miltä pohjalta asiat olisi parasta ratkaista.

En ole ollut mikään aktiivinen poliitikko. Mutta asenteellisesti olen kyllä ilmaissut itseni.Olen halunnut puolustaa heitä, joiden aseman olen selvästi nähnyt olevan tuen tarpeessa. Olen halunnut puolustaa naisen tasa-arvoista ja itsenäistä asemaa miehen rinnalla sekä heidän asemaa, jotka eivät voi olla omien asioittensa aloitteentekijöinä, syynä köyhyys, syrjäytyminen, sairaus, vanhuus, päihteet, vankila ym. Työssäni olen saanut kokea ihmisen raskaan elämän ja olla itse kykyni mukaan apuna. Olen myös itse joutunut kokemaan tilanteita, joissa itsensä puolustaminen on joskus ollut mahdotonta. Olen myös
itse kokenut epäoikeudenmukaisuutta ja kärsinyt. Olen työroolissani etsinyt auttajan työroolia. Sitä olen alussa Jumalalta rukoillut ja siihen Hän on minut johdattanut.

Politiikassa tehdään päätöksiä. Niin tehdään myös työelämässä kuten sosiaalityössä. Kun poliittisessa asemassaan joutuu pohtimaan ratkaisuja, voi kokemuksensa kautta ymmärtää yhteyksiä ja voi etsiä tietoa päätöksilleen. Politiikka ei ole ollut varsinainen toiminnallinen tavoitteeni, mutta jos sitä kautta voin auttaa, olen mukana mielelläni. Haluan olla ihmistä lahellä, läsnäoleva ja antaa apua, kykyni mukaan avunantajana. Minun poliittisella asenteellani ei koskaan sodita, aina puolustetaan rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa.

Uskon, että keinoja löytyy.
Kirjoittaja
Kirsti Vuolo-Äärilä, KM,
Kristitty kommunisti.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti