Säästöjen vaikutus Turun Sosiaali- ja terveystoimessa

Marja Nieminen

Turun Sosiaali- ja terveystoimessa on jouduttu alibudjetoimaan jo vuosikaudet ja aina näin syksyllä pitää näyttää mistä säästetään. Nyt säästötavoite on 24miljoonaa euroa.

Nyt on suunnitteilla viiden terveysaseman sulkeminen joulukuuksi, myös erikoissairaanhoidon ja avohoidon sulkemista suunnitelaa. Tämä aiheuttaa alueiden asukkaille sen, että pitää matkustaa toiselle puolelle kaupunkia hakemaan hoitoa. Tämä koskee usein huonokuntoisia vanhuksia, joiden liikkuminen on hankalaa yleisillä kulkuneuvoilla. Ne terveysasemat jotka jäävät auki ylikuormittuvat ja hoitojonot pitenevät entisestään. Tästä ei todellakaan saada säästöjä, koska hoidettavien kunto saattaa heiketä ratkaisevasti odotellessaan jonossa ja he joutuvat sairaalahoitoon.Jos he pääsevät hoitoon omalle terveysasemalle tutun henkilökunnan hoitoon, vältyttäisiin mahdolliselta sairaalahoidolta, joka tulee kalliimmaksi. Samanaikaisesti terveysasemien sulkuja suunnitellessa henkilökunnalle ehdotetaan talkoovapaita ja palkatonta lomaa. Ylilääkäri Santalahti totesi Turun Sanomille antamassaan lausunnossa, että vain olla antamatta palvelua, voidaan säästää rahaa. Eihän se näin ole, vaan seurauksena voivat kulut olla paljon suuremmat. Tuo talkoovapaiden ja henkilökunnan palkattomien lomien suositteleminen on epäeettistä.

Samanaikaisesti kun asemia suljetaan Pansion terveysasema on ulkoistettu yksityiselle. Päättäjätkään eivät tiedä olisiko oma tuotanto halvempaa ja parempaa kuin ostopalvelu. Läheskään aina ei vertailua tehdä, vaikka se olisi aina selvitettävä, tämän myöntävät jopa lautakunnan jäsenet.

Turun kotipalvelu ja kotisairaanhoito yhdistettiin 2009 Turun sosiaali-ja terveystoimen yhdistämisen yhteydessä. Kahden erilaisen erilaisen työkulttuurin yhteensovittaminen ei ollut helppoa, eikä se ole täysin vieläkään hiotunut yhteen.

Esimiesten tuki tällaisessa tilanteessa onkin erittäin tärkeää, että työt saadaan sujumaan ja mikä tärkeintä, ne vanhukset siellä kotona hoidettua asianmukaisesti.

Jaksamista eivät tue ne esimiehet, jotka kyseenalaistavat s-lomat, tekevät iltahoitolistat niin täysiksi, että niitä ei yksinkertaisesti yksi ihminen pysty tekemään. Myös ”hiljainen kielto” sijaisten ottamisesta on tullut kotihoidon tiimeihin. Se esimies, joka halvimmalla pystyy hoitamaan piirinsä, saa kiitosta. Esimieshän on tietenkin työvuorolistojen tekijä ja katsoo, että ihmisiä on tarpeeksi työssä, mutta toivomuksia yleensä saa aina esittää, jos ne tekee riittävän ajoissa, eivätkä ne ole kohtuuttomia. Nyt on kuitenkin jotkut esimiehet käyttäneet valtaansa niin, että toivomuksia ei missään tapauksessa toteuteta. Aina löytyy selityksiä, että työt kärsivät. Kuitenkaan s-lomasijaisuuksiin ei oteta tekijöitä.

Tämä ei toki koske kaikkia esimiehiä, mutta ne muutamat aiheuttavat paljon ikäviä tilanteita, eivätkä edistä tiimin työhyvinvointia. Toivoisin ylempien esimiesten hoitavan asian, eikä vain kiittelevän, jos joku pystyy hoitamaan tiiminsä halvimmalla. Kohta tästä syntyy kilpailu ja siitä kärsii koko kotihoito.

Samaan aikaan tämän Soten yhdistämisen kanssa Turussa lakkautettiin yksi vanhainkoti ja alettiin remontoida kahta vanhainkotia. Lakkautettavan vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa siirrettiin muihin laitoksiin. Remontoitavista vanhainkodeista taas siirrettiin vanhuksia ja henkilökuntaa tähän lakkautettavaan vanhainkotiin ja osa keskussairaalaan ”lainaosastolle”. Tämä kaaos aiheutti suurta epävarmuutta ja turvattomuuden tuntua vanhuksille ja omaisille sekä myös hoitajille.

Tällainen yht´äkkinen laitospaikkojen vähentäminen ei ole järkevää, kun samanaikaisesti kotihoito on myllerryksessä, eikä sinne lisätty henkilökuntaa, eikä työkulttuuria vielä hiottu jan henkilkuntaa riittävästi koulutettu. Ei vanhusten määrä vähene, eikä kunto parane, vaikka laitospaikkoja vähennetään.

Tällainen jatkuva muutos rasittaa myös henkilökuntaa kohtuuttomasta. Hoitajien hyvinvoinnista ja jaksamisesta on pidettävä huolta. Mutta tässä tapauksessa niin ei tehty. Hoitajia lähti jonkunverran muualle, valitettavasti jopa muille aloille, toiset joutuivat jäämään s-lomille uupumuksen takia, jonka myötä tuli myös fyysisiä oireita. Tämä kurmitti yhä enemmin niitä, jotka jotenkuten jaksoivat työssä. Tämä ei voi olla heijastumatta myös vanhustenhoitoon. Puhutaan paljon tehokkuudesta, se ei kuulu vanhustenhuoltoon, vaan empaattisuus ja inhimillisyys ovat tärkeitä. Riitävä henkilökunta ja esimiesten ammattitaito on erittäin tärkeä asia työyhteisössä. Se takaa jaksamisen ja pidemmän päälle panostus resursseihin maksaa itsensä takaisin, kun henkilökunta pystyy tekemään työnsä potilaslähtöisesti ja ajan kanssa niin kaikki ovat tyytyväisiä.