Omaishoitajien tarpeet

Viime aikoina on paljon puhuttu omaishoitajien arvokkaasta työstä ja siitä, että heidän tarpeitaan tulee ottaa huomioon. Totta on, että omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä ja heidän työnsä usein siirtää omaisen siirtymistä laitokseen ja näin säästyy yhteiskunnan varoja.

Omaishoitajien arkea auttaisi kuitenkin se, että heitä kuultaisiin ja ennenkaikkea kuunneltaisiin siitä, mikä heidän arjen sujumisessa olisi tärkeä apu, eikä vaan tarjottaisi jotain apua, mitä he eivät koe tarvitsevansa. 

-   Olen keskustellut tässä lähiaikoina kahdenkin omaisen kanssa, joille ei ole annettu sitä apua, mitä ovat halunneet, vaan tarjottu sellaista apua, jota heivät koe tarvitsevansa.
Vanhempi mieshenkilö kertoi, että hänen vaimonsa on liikuntarajoitteinen, mutta pystyy liikkumaan pyörätuolilla kaupassa ja erilaisissa virkistystilaisuuksissa, mutta siivousapu olisi tarpeen, kun tämä aviomieskin on jo iäkäs. Heille tarjottiin vaimolle ”seurusteluapua”, joka voisi käydä kaupassa ja tilaisuuksissa vaimon kanssa.
-   Toinen tapaus on sellainen, että vanhempi naishenkilö hoitaa huonokuntoista miestä kotona. Rouvalla itsellään on polvet huonossa kunnossa, eikä pysty siivoamaan. He olivat myös pyytäneet siivousapua, niin heillä oli käyty kotona arvioimassa ja sanottu, että voidaan kerran viikossa tulla jakamaan lääkkeet ja auttamaan miehen suihkuttamisessa! Rouva sanoi, että hän kyllä pystyy jakamaan lääkkeet, kun on jo kauan jakanut ne suihkutuksessa pystyy myös auttamaan, mutta se siivousapu on tarpeen, sitä ei luvattu.
 

Miksi on vaikeata antaa sitä apua, jota omaishoitajat tarvitsevat? Kun sitä ei anneta, se johtaa nopeammin laitoshoitoon ja tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi.
 

Marja Nieminen
perushoitaja, plm, eläkkeellä